Tänään oli paluu arkeen. Se oli loppujen lopuksi ihan mielyttävä asia. Jos ei huomio yhden maailmankaikkeuden navan kommentteja ja äänensävyjä. Hyväksyn täysin sen, että on monenlaisia ihmisiä. En edes toivo, että ihmiset olisivat samaa mieltä asioista. Pienet väittelyt ja erimielisyydet tekevät elämästä paljon mielenkiintoisempaa. Mutta ilkeys ja tahallinen vahingon aiheuttaminen on vastenmielistä. Napa antaa hyvin selvästi ymmärtää, että kuka on hänen mielestään heikko ja kuka vahva. Tästä mainitsin jo viimeksi, ja tänään se taas vahvistui; olen mielummin heikko ja aito, kuin kova, "täydellinen" ja teennäinen.

Viime yö meni taas valvoessa. Asia jota en nyt meinaa millään saada järjestykseen, on nukahtaminen. Nukkuminen ei tuota ongelmia, vain nukahtaminen. Se ei varmaan auttanut, että kävin illalla kuuntelemassa mättöä ja juomassa pari siideriä. Mutta nyt pitää sitkeästi jatkaa sen asian parissa, siis nukahtamisongelman (ei siiderin parissa...). Kyllä se varmaankin vielä helpottuu. Kuka tätä kirjoittaa?! Optimistisia ajatuksia?? Mun aivot vaan jostain syystä toimii yöllä. Kaikki ideat tuntuu silloin hyviltä ja olen varma, että toteutan kaikki. Aamulla kestää kolme tuntia tajuta yksinkertaisia lauserakenteita, ja ideoiden toteuttaminen jää sitten siihen. Kunnes tulee taas yö ja uudet ideat.